Viikot kuluu vauhdilla ja niin taas on syksy. Ja sehän tarkoittaakin siis sitä, että me saamme hieman vapaammin juoksennella metsässä. Tänään kävimme nuuskimassa sammalikkoja ja kallioita. Saimme myös yhden semmoisen juoksuhepulin, että mulle kävi pikku haveri, liukastuin ja varpaasta lähti nahka. Se ei menoa haitannut, mutta ilmeisesti emme ihan niin pitkää lenkkiä tehneet, kuin ensin oli tarkoitus. Mukavaa tuolla oli, eikä millään olisi malttanut pysähdellä iskän kameran eteen, namien voimalla nyt vähän pystyi pysähtymään.